3.3. Tuomioistuinten riippumattomuus ja korruption ehkäisy

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi avasi keskustelun tuomioistuinten riippumattomuuden takeiden varmistamisesta keväällä 2021. Tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus on turvattava kaikissa tilanteissa ja kaikkina aikoina. Nykyinen maailmanpoliittinen tilanne korostaa entisestään tarvetta vaalia oikeusvaltiota sekä huolehtia tuomioistuinten ja muiden oikeudenhoidon toimijoiden riippumattomuudesta. Korkeimman oikeuden presidentti Tatu Leppänen totesi puheenvuorossaan oikeusministeriön suomalaista oikeusvaltiota käsittelevässä seminaarissa 11.11.2021, että tuomarit ja tuomioistuimet eivät ole riippumattomia itsensä vuoksi, vaan asianosaisten ja yhteiskunnan suojaamiseksi poliittiselta tai muutoin mielivaltaiselta lainkäytöltä.
Oikeudenhoidon toimijoiden riippumattomuuden tärkeys on nostettu esiin myös oikeusministeriön asettaman Oikeudenkäytön kehitystyöryhmän arviomuistiossa (linkki: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-538-8). Riippumattomuuden takeita tullaan arvioimaan ja oikeudenkäytön vahvaa riippumattomuutta edistämään oikeusministeriön helmikuussa 2023 asettamassa työryhmässä.

Kansainvälisen Transparency Internationalin vuosittain julkaiseman korruptioindeksin (Corruption Perceptions Index ) mukaan Suomi on maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa. Saman suuntaisia tuloksia antavat myös EU:n oikeusvaltiokertomus sekä World Justice Projectin oikeusvaltiota mittaava indeksi: WJP Rule of Law Index . Riippumaton tuomioistuinlaitos toteuttaa toiminnallaan alatavoitetta 16.5 Vähentää merkittävästi korruptiota ja lahjontaa kaikissa muodoissaan. Tuomioistuinten asema on Suomen perustuslaissa määritelty. Tuomareiden asemasta ja riippumattomuudesta säädetään lailla ja virassapysymisoikeudesta perustuslain tasoisesti.

Tuomareiden riippumattomuus on yksi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen tae. Se ylläpitää myös luottamusta oikeuslaitosta kohtaan. Tuomarilla on riippumattomuuden turvaamiseksi perustuslaissa ja laissa säädetty virassapysymisoikeus. Vakinaisen tuomarin nimittää Suomen perustuslain mukaisesti tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Muiden kuin korkeimpien oikeuksien tuomarin virkojen täyttämistä varten on perustettu riippumaton tuomarinvalintalautakunta.

Vakinaisen tuomarin virkaan ja eräisiin määräaikaisiin tuomarin virkasuhteisiin nimitettäväksi esitettävät ovat velvollisia ilmoittamaan sidonnaisuutensa. Myös virkasuhteen aikana tapahtuneet muutokset on ilmoitettava. Lisäksi ilmoitus on annettava tuomioistuimen tai oikeusministeriön sitä pyytäessä. Rekisteri on julkinen, mutta ilmoitusvelvollisuuden täyttämistä ei mikään taho erityisesti valvo. Ilmoitusvelvollisia ovat myös tuomioistuinten asiantuntijajäsenet, yleisten tuomioistuinten sotilasjäsenet, vakuutusoikeuden lääkärijäsenet ja asiantuntijalääkärit sekä käräjäoikeuden lautamiehet. Sidonnaisuusilmoituksen sisällöstä säädetään valtion virkamieslaissa. Sidonnaisuuksia koskeva tiedot merkitään Tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteriin (SiSi), josta julkiset tiedot ovat jokaisen saatavilla yleisessä tietoverkossa. Tietojen merkitsemisestä rekisteriin säädetään tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteristä annetussa laissa. Kesällä 2022 virkamieslakia muutettiin siten, että ilmoitettavat tiedot luetellaan laissa tyhjentävästi ja harkinnanvaraisuus tietojen merkityksestä suhteessa hoidettavaan tehtävään poistettiin. Rekisterin yhteydessä oleva käyttöohje on tältä osin Tuomioistuinviraston toimesta päivitetty.

Myös riittävä palkkaus on yksi riippumattomuuden takeista. Tuomareiden palkkaus Suomessa vastaa tasoltaan valtion lakimiesammateissa keskimäärin maksettavaa. Palkkatason ei ole katsottu johtavan riippumattomuuden kannalta epätyydyttäviin tilanteisiin, mutta perusteltua olisi, että juuri tuomari asian ratkaisevana tahona olisi salissa parhaiten palkattu henkilö. Riittävällä tasolla oleva palkka on omiaan vähentämään korruption ja lahjonnan riskiä ja tuomareiden palkkauksen kilpailukykyisyys on jatkossakin varmistettava.

Tuomareiden palkkaus Suomessa perustuu yleisiin periaatteisiin, joiden soveltamiseen ei sisälly yksittäistapauksellista harkintaa. Peruspalkka määräytyy viran palkkausluokan mukaisesti ja virkanimityksissä riippumattomalla tuomarinvalintalautakunnalla on merkittävä rooli. Kokemuslisää suoritetaan soveltuvan työkokemuksen perusteella suoraan kokemusvuosien määrän mukaisesti. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttien ja jäsenten palvelussuhteen ehdoista on säädetty erillisellä lailla.

Tuomioistuinviraston tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikkien tuomareiden palkkaus perustuisi virkaehtosopimusjärjestelmän sijaan riippumattomuutta paremmin tukien suoraan lakiin. Keskeistä on estää sekä tuomioistuinlaitoksen ulkoiset että sisäiset, suorat tai epäsuorat vaikutusmahdollisuudet tuomarin työn sisältöön virkasuhteen ehtojen eli palkkauksen määräytymisen kautta. Mikäli palkkauksen perusteet olisi määritelty suoraan laissa, toteutuisivat tuomareiden palkkausjärjestelmälle asetettavat riippumattomuuden tukemisen, läpinäkyvyyden ja tasa-arvoisuuden vaatimukset nykyistä paremmin. Tuomioistuinvirasto on ollut yhteydessä valtioneuvostoon tuomareiden palkkauksen kehittämiseksi. Lakipalkkaukseen siirtymisen valmistelemiseksi käydään parhaillaan keskusteluita tuomareita edustavien henkilöstöjärjestöjen kanssa.

Euroopan unionin lainsäädännön rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetun direktiivin (EU) 2019/1937, ns. Whistleblower-direktiivin mukainen sääntely on saatettu voimaan 1.1.2023. Uuden lainsäädännön tarkoituksena on varmistaa, että henkilö, joka työnsä yhteydessä havaitsee tai epäilee yleisen edun vastaista toimintaa erikseen määritellyillä oikeudenaloilla, voi ilmoittaa asiasta turvallisesti, ilman että tarvitsisi pelätä kosto- tai muita vastaavia toimia. Tuomioistuimet päättivät syksyllä 2021, että tuomioistuinlaitokselle perustetaan yksi yhteinen ilmoituskanava ja sille ilmoitettujen asioiden käsittelyprosessi Tuomioistuinvirastoon. Yhteinen ilmoituskanava aukaistaan 1.4.2023. Prosessi on suunniteltu standardia ISO 37002 (Whistleblowing management systems – Guidelines) soveltaen.

Tuomioistuinvirasto on pyrkinyt myös edistämään maalittamisen kriminalisointia. Maalittamisen vaikutukset tuomioistuinten toiminnassa eivät rajoitu vain tuomioistuimiin itseensä. Oikeudenkäyntien korostettu julkisuus tuo ilmiön piiriin tuomareiden ja tuomioistuinten muun henkilökunnan lisäksi myös tuomioistuimessa asioivat yksilöt ja yhteisöt. Maalittaminen voi johtaa esimerkiksi siihen, että henkilö ei saata asiaa lainkaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolloin oikeusturvan saaminen ja asian käsittely riippumatomassa tuomioistuimissa estyy kokonaisuudessaan. Järjestelmällinen häirintä voi kohdistua myös muihin kuin oikeudenkäynnin osapuoliin, eli esimerkiksi oikeudenkäynnissä kuultaviin todistajiin.

Mittari: Tuomioistuinviraston tulostavoitteena on tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisterin käytettävyysindeksi, tavoite vuodelle 2022: 68. Mittausta ei toteutettu vuonna 2022. Sidonnaisuus- ja sivutoimirekisterin ylläpitoon luodulla SiSi-järjestelmällä on tärkeä rooli tuomareiden sidonnaisuuksien julkisessa seurannassa. Järjestelmän käytettävyyden merkitystä rajoittaa olennaisesti se, että yksittäinen tuomari tai muu käyttäjä päivittää järjestelmään kirjattuja tietoja tyypillisesti varsin harvoin ja enimmilläänkin vain muutamia kertoja vuodessa. Tällaisen järjestelmän käytettävyyden seuranta saattaa olla perusteltua sen jälkeen, kun päivittäin laajasti käytettävät järjestelmät ovat systemaattisen käytettävyysseurannan piirissä.

Muilta osin tavoitteelle ei ole vielä tunnistettu kuvaavaa mittaria.